Nuoret syrjäytetään

Mikäli nuorissa on tulevaisuutemme, ei tulevat päivät tämän valossa näytä todellakaan hyvältä. Tämän vuoden syksyllä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi kouluterveyskyselyn, jonka käsittely mediassa on jäänyt lähinnä kauhisteluksi nuorten entistä sallivammasta asenteesta kannabikseen. Tämä ei kuitenkaan mielestäni ollut uusimman kyselyn huolestuttavin asia. Kouluterveyskysely nosti esille monia hyvin ongelmallisia ja haastavia asioita nuorten elämästä.

Hyvänä esimerkkinä voi vaikkapa nostaa sen, että yksi seitsemästä peruskouluikäisestä kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa samalla, kun lähes puolet kertoi, että koulupsykologille on vaikea päästä. Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten nuorten todelliset ongelmat sivuutetaan eikä yhteiskunta ole heitä myöskään auttamassa. Seksuaalinen väkivalta on ihmiselle aina traumaattinen ja psykiatrista hoitoa vaativa trauma. Seksuaalista väkivaltaa kokeneen nuoren tai lapsen hoitoonpääsy on Suomessa todella hankalaa ja sosiaalipolitiikan häpeällistä linjaansa jatkava hallitus ei ole ottanut agendaansa tämän asian ehkäisyä tai torjuntaa. Ensimmäisistä kouluammunnoista lähtien eri tahot ovat kunnioitettavasti jaksaneet rummuttaa nuorten psykiatrisen hoidon parantamiseksi, mutta mitään ei ole saatu aikaan. Seksuaalisen väkivallan torjumiseksi hallituksen olisi  kartoitettava väkivallan syyt, selvittää miten niihin voi puuttua sekä tehdä toimintasuunnitelma ja nopeasti.

Googletin hakusanoilla "nuoret" ja "seksuaalinen väkivalta" etsiäkseni, miten eri mediat ovat kyseisestä tutkimuksesta kirjoittaneet, enkä löytänyt yhtään lehtiartikkelia tai blogimerkintää, vaikka mielestäni journalistiset perusteet nuoriin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan kertomisesta ovat selvästi olemassa. Perinteisten medioiden pitäisi nousta takaisin vallan vahtikoiriksi, eikä vain hyssytellä nuorten arkea haittaavista ongelmista. Ongelma ei ole marginaalinen, yksi seitsemästä on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä olisi se suhde joka saisi hälytyskellot soimaan lehtien toimituksissakin.

Nuoret eivät syrjäydy, nuoret syrjäytetään. Nuoriin ja lapsiin panostaminen sekä meidän ottaminen mukaan medioihin sekä poliittiseen päätöksen tekoon on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Mikäli kasvatamme peruskoulun luokkakokoja tehostamista tavoitellen, ei Suomen koulutusjärjestelmä yksinkertaisesti ole enää kykenevä tuottamaan paljon haettuja innovaatioita, vaikka tehtäisiin mitä. Jos kymmenesosa nuorista on masentuneita ja sen annetaan kroonistua, niin heidän osaltansa eläkeiän nostaminen jääkin tavoitteeksi. Mikäli syrjäytämme hampun polttamisesta (viidesosa toisen asteen opiskelijoista on kokeillut laittomia huumausaineita) koulun keskeyttämisellä ja asunnon menettämisellä, on todennäköistä, että Suomeen kasvaa sukupolvi jolla on bongi ja pleikkari, mutta ei minkäänlaista motivaatiota toimia yhteiskunnan hyväksi.